TIETOA
Alpertin Aatokset on tiedonjanoisen tammelalaisen, seitsemäsluokkalaisen Alpert Aron pitämä verkkosivu häntä puhuttelevista aiheista, jotka käsittelevät sitä, mikä häntä kiinnostaa juuri silloin, ja mistä tekstiä syntyy milloinkin. Novelleista asiateksteihin käsittelevässä Alpertin aatokset -blogissa on aitoja ja vahvoja mielipiteitä, jotka ovat aina perusteltuja. Alpert pyrkii näkemään kokonaisuuden ja yhdistelemään tietojaan hyvällä maulla ja erinomaisella kirjakielellä kirjoitettuun tekstiin.
Alpertin Aatokset -sivua voisi sanoa sivuksi, johon Alpert purkaa pakottavaa tarvetta kirjoittaa kutkuttavista mielenkiinnonkohteistaan sekä kenties joskus julkaista mielensopukoissa pyöriviä ja paperille saatuja tarinoitaan.
Alpert kuuluu oppilaskunnanhallitukseen ja YHR-kehitysryhmään. YHR:n kaikki kokoukset hän onnistui silti välttämään lukuvuodelta 2022 (;
13. kesäkuuta 2022 Alpert julkaisi ensimmäisen kolumninsa Forssan Lehdessä. Kiinnostuneille, tahti on noin yksi kolumni kuukaudessa.
FAQ
K: Miksi kirjoitat - ja nimenomaan vapaaehtoisesti vapaa-ajalla?
V: Edes minä itse en tiedä tähän selvää vastausta. Yksinkertainen vastaus on, että a) pidän siitä ja b) on mukava tuottaa sisältöä muille kuin myös itsellekin.
K: Oletko tosiaankin 13-vuotias?
V: Kyllä olen - vielä. Täytän heinäkuussa 14 vuotta. Se on niin lähellä jo, joten Instagram-profiilissa vähän huijaan, antakaa anteeksi...
K: Mitä harrastat?
V: Olen mukana partio- ja vapaapalokuntatoiminnassa. Kirjoitus-, luku-, nettisivu-juttujen ohella tykkään pyöräillä, kokata (ja silloin tällöin leipoa), katsoa hyviä elokuvia ja sarjoja ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Viime aikoina on tullut käytyä myös salilla.
K: Mikä on keskiarvosi koulussa?
V: Hieman reilu yhdeksän pintaan. En ole viitsinyt panostaa sen enempää oppiaineisiin, jotka eivät kiinnosta tai kiinnostavat tuohon ysiin saakka.
K: Luetko paljon ja miksi luet?
V: Nyt kesän tullen lukeminen jäänyt vähemmälle, lähinnä tullut luettua englanninkielisiä kirjoja. Helmikuun saldo on tähän mennessä kovin: 11 kirjaa! Ja sitten kysymykseen, miksi luen: pidän siitä on isoin syy sillä on myös valtava määrä muita hyötyvaikutuksia kuin vain nautinto. Laita sähköpostia, jos haluat vilkaista tekemääni esitelmää aiheesta.
K: Mistä kirjoitusinnostuksesi ja "urasi" on lähtenyt?
V: Muistelisin, että viime vuonna (2020) jälleen koulussa annettiin tehtäväksi kirjoittaa joulunalla jonkinnäköinen joulutarina. Tartuin toimeen ja sain samana iltana kirjoitettua paperille valmiiksi,. vielä näpyteltyä tekstin Wordiin ja lähetettyä sen sen aikaiselle (ja samalla parhaalle opettajalle, joka minulla on ollut) opettajalleni, Vesa Hakalalle! Meni muutama päivä. Jossain kohtaa äidinkielen oppituntia Vesa aloitti kertomalla, että kaksi oppilasta oli kirjoittanut pitkän tekstin. Todellisuudessa omani oli ehkä 500 tai 600 sanaa. Toinen näistä ei halunnut sitä luettavan, kuten seuraavaksi määrä oli. Minä sitten päätin muistaakseni lukea kirjoitukseni luokalla.
Kun olin jo hylkäämässä kirjoituksen muiden asiakirjojen sekaan, Vesa otti jossain kohtaa vain puheeksi, että sopisiko tarinastani tehdä joulujuhlaesitys. Se oli huippujuttu. Kaikki osallistuivat siihen piirtämällä kuvituskuvia (me siis filmattiin se ja ääninäyttelimme päälle) ja osa luki vuorosanat ja joku toimi kertojana. Tästä se piilevä kyky sai tuulta allensa ainakin jonkin verran.
Huhtikuussa samana vuonna aloin tehdä elokuva- ja tv-sarja-arvosteluja. Ne olivat lyhyitä ja tein niitä Instagramiin nykyään tunnetun nimimerkin 'filmiluola' taakse. Löytyvät moni, eivät kaikki, sieltä muuten edelleen. Silloin sisällöntuottamisinnostus alkoi. Oli mukava katsoa elokuva tai muistella aiemmin katsomaansa ja kirjoittaa siitä. Välillä arvostelin useampaakin ja välillä vain postasin jotain aihepiiriin liittyvää. Se oli mukavaa.
Nyt pääsemme siihen game changing -kohtaan, kun keväällä tuli tehtäväksi uusi kaunokirjallinen projekti koulusta. Kaverini tuntevat tämän omani nimellä 'Vihreässä ruohossa' ja muistavatkin varmaan paremmin kuin omansa. Idea tähän edelleen kesken olevaan kertomukseen sai, kun katsoimme isoäitini kanssa erään Stephen Kingin romaanin perustuvan Netflix-elokuvan. Fiksuimmat voivat päätellä jo sen nimen. Elokuva oli aika 'mindfucking', tarkoitan että se oli toodella häiritsevä ja dystooppinen. Mummi halusi psykologisen jännärin, sen hän sai. Joka tapauksessa se jäi mieleen.
Kun näytin Vesalle, mitä olin saanut aikaan niin... (muistan sen niin elävästi, ahh) hänen innostuksensa oli upeaa ja sävähdyttävää katseltavaa. "Alku aivan kuten oikeasta kirjasta", hän sanoi. Eihän se nyt enää tunnu ihmeelliseltä, on niitä kirjan alkuja tullut kirjoitettua useita, mutta silloin se upposi vahvasti. Vanhempien ja tuttavien kannustus ja palaute tuntui ihanalta. Täytyy kuitenkin pitää pää tavallaan kylmänä ja keskittyä kirjoittamiseen, jotta se ei jää kesken. Noh, niin juuri minulle kävi. Kesällä kirjoittelin tarinaa ahkerasti eteenpäin. Välillä olin kuin transsissa kirjoittamassa tuhansia tuhansia merkkejä eteenpäin, väillä onnistui vain muutama sana. Kesällä vaihdoin projektin nimeksi 'Salattu pimeys', mikä ei varmaankaan selity ollenkaan, kun tarina on keskeneräinen.
Pituutta projektilla Salattu pimeys on tällä hetkellä noin 4500 sanaa. Menetkö hyvä lukija jo sekaisin, kun puhun merkeistä ja sanoista kummastakin. Aiemmin halusin korostaa yhden kirjoitusistuman tuottoa, joten puhuin merkeistä - hehee.
Sittemmin olen aloittanut vastaavia projekteja useita, tarkoitan tarinankirjoituksia, mutta pidempää en ole saanut aikaiseksi. Jos nyt ei lasketa Tulevaisuuden energiatuotanto -artikkelia. Arvosteluja tein aina 2021 loppuun saakka. Tämän sivun tekemisen aloitin 2022 uuden vuoden aattona isäni siihen kannustaen.
-AA