On väärin, että Kajo muistetaan vain syrjimisestä ja kiusaamistapauksista
Kajo on Suomen partiolaisten kahdeksas finjamboree-suurleiri. Se kokosi yhteen tuhansia partiolaisia Hämeenlinnan Evon metsiin niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Telttakaupunki infrastruktuureineen saatiin viikossa pystyyn satojen rakentajien ansiosta. 13 500 partiolaista 20 eri maasta virtasi alueelle koko päivän mittaan 15. heinäkuuta, ja viikkoa myöhemmin heidät lähetettiin väsyneinä ja haikeina, mutta monia kokemuksia rikkaampana kotiin. Mistä Kajo oli tehty ja mikä teki siitä niin upean?
Leiri jaettiin kuuteen alaleiriin, joihin jokaiseen kuului parituhatta partiolaista. Itse kuuluin Fotoniin. Ylekin uutisoi fotonilaisiin kohdistuvasta kiusaamisesta ja muusta epäasiallisesta huutelusta, joka ei kuulu missään nimessä partioon. Vaikka itse en kokenut tällaista niin vahvana, en voi vähätellä muiden kokemuksia. Onneksi tiedän, että näihin on varmasti puututtu.
Toivottavasti kenelläkään ei jäänyt tällainen kuva Kajosta tai partiotoiminnasta, sillä se on ennen kaikkea yhteisöllistä yhdessä tekemistä, ja ainakin kaikki kunnon partiolaiset kohtelevat kaikkia samanvertaisesti. Suurilla partioleireillä yhteishenkeä ovat kohottamassa kaikki yhdessä tehtävät asiat ja ohjelmat. Spontaanit, pitkät letkajenkat ja kymmenien (tai jopa satojen) ihmisten yhtäaikainen musiikin tahtiin jammailu leirin pääväylällä olivat yleinen näky. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja hyvä fiilis. Kajolla oli helppoa alkaa jutella jonkun tuntemattoman kanssa, joka tuntui olevan valmiiksi jo samalla aaltopituudella. Suurleirillä tuttua olivat maneerit kuten 'high five' ja 'free hugs'. Tällaista tunnelmaa en ole muualla kohdannut - ainakaan Suomessa.
Kansainvälisyys näkyi Kajolla. Siellä oli reilu tuhat ulkomaalaista. Kanadalaisia oli eniten - yli 200 leiriläistä. Tästä syystä englantia tuli kuultua ja puhuttua paljon, niin leirielämässä kuin ohjelmalaaksojen toimintapisteillä. Aluksi pelkäsin puhua englantia, mutta sitten ylitin sen pelon ja pian englanniksi jutteleminen tuntui hyvinkin luonnolliselta. Small talkkasin jatkuvasti, hakeuduin ulkomaalaisten seuraan ja sain paljon ulkomaalaisia kavereita. Mukaan mahtuu tietenkin hassuja tilanteita. Esimerkiksi useammankin kerran puhuin suomalaisen kanssa englantia tavallaan vahingossa.
Iltaisin oli aina jotakin ohjelmaa, kuten discoja. Yksi ilta oli pyhitetty eri kulttuureihin tutustumisella. Olin keksinyt jo ennen leiriä, että tarjoilen salmiakkia ulkomaalaisille. Se vasta olikin hupia. Kurtussa olevia naamoja, ironisesti hymyillen kieltäytyviä ja suosikkikarkkinsa löytäjiä.
Leirillä tapahtui niin paljon kaikkea siistiä, että tässä ei tila riitä kertoa kaikkea. Täytyy kuitenkin mainita, että bileet - etenkin ne vanhemmille partiolaisille tarkoitetut, johon ehkä jotkut saattoivat hiipiä salaa - olivat mahtavia! En usko, että voit kuvitella sellaista partioleirillä. Mutta yritä kuvitella tuhansia ihmisiä suuressa montussa pomppimassa ja huutamassa nelinkertaisen suomenmestari DJ:n vetämän Robinin tahtiin metsän ympäröimänä, heidän edessään suuri festarilava vilkkuvine monivärivaloineen. Tietenkin päihteettömänä.
Se oli mun synttäri-ilta. Kiitos Kajo! Ja te huipputyypit!