Musiikki on kovan luokan huume



Juttelin viime kesänä Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori, kognitiotieteen dosentti, aivotutkija Minna Huotilaisen kanssa. Törmäsin häneen Kajo-partioleirillä, jossa hän oli puhumassa inspiroivasti tulevaisuuden työpaikoista ja metsässä työskentelyn mahdollisuuksista. 

       Huotilainen muun muassa painotti puheessaan, että arjessa kohtaamamme jatkuvat ulkopuoliset ärsykkeet ovat merkittävästi haitaksi aivojen jaksamiselle ja hyvinvoinnille, keskittymiselle sekä produktiivisuudelle. Huotilaisen mukaan pitkäkestoinen ja runsas somen sekä etenkin addiktoivaa ja hetkellistä dopamiiniryöppyä tarjoilevan TikTokin kulutus ei ole todellakaan hyväksi aivojen terveydelle.


Huotilaisen puheenvuoron jälkeen keskustelimme musiikista ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista. Selvisi, että hän on tutkinut musiikin vaikutuksia aivoissa peräti 90-luvulta saakka. Huotilainen tunnetaan niin Suomessa kuin maailmallakin edistyksellisistä aivotutkimuksistaan, joissa hän yhdistää kognitiotiedettä, pedagogiaa ja psykologiaa. Hänen tutkimuksensa ovat painottuneita oppimisen neuropsykologiaan, lähinnä kognitiivisen neurotieteen menetelmiin.

Me kaikki koemme musiikin eri tavalla. Joku ajattelee sen olevan kätevä tapa opettaa asioita lapsille laulun muodossa (kuten vaikka aakkoset), joillekin se tuo itsevarmuutta ja rohkeutta. Toisille se on tapa päästää irti arjesta menemällä esimerkiksi hyvän artistin keikalle kavereiden kanssa. Ja joillekin se on keino rentoutua ja rauhoittua. 

      Aivotutkimuksen saralla toimiva Huotilainen puolestaan on hyvinkin vakuuttunut musiikin parantavasta vaikutuksesta aivohalvauspotilaiden ja muistisairaiden hoidossa. Siitä huolimatta musiikin hyödyntäminen hoitomuotona on vielä vähäistä ja kokeellista. Huotilainen ja monet muutkin aivotutkijat ovat kuitenkin toiveikkaita asian suhteen.

Musiikilla on vaikutusta kaikkiin ihmisiin. Se saa aivotoiminnan vilkastumaan ja aktivoi monia aivojen reseptoreja. Parhaimmillaan se saa aikaan syviä tunnereaktioita, joiden aikaansaamiseen tavallisesti vaadittaisiin paljon merkittävämpi tapahtuma, kuten vaikka oman lapsen syntymä. Musiikki on kuitenkin niin kovan luokan huume, että se voi synnyttää tämänkaltaiset massiiviset tunneryöpyt helposti hetkessä.

          Musiikista voi saada myös äärimmäisen suuren määrän dopamiinia, eli hyvänolon hormonia. Mikäli musiikki vastaa juuri omaa musiikkimakua, sen tuottaman dopamiinimäärän kanssa ei pysty kilpailemaan juuri mikään muu kuin liikunta, TikTok ja päihteet - kukin voi sitten fundeerata, mistä dopamiiniannoksensa ammentaa.

 

Jatkuvat ärsykkeet ovat haitaksi keskittymiselle ja töiden etenemiselle. Aivotutkimus kuitenkin osoittaa, että musiikki taustalla töitä tehdessä voi olla hyödyksi monella eri tapaa. Musiikki siis myös virittää aivoja tietynlaiseen tunnelmaan, mikä auttaa esimerkiksi olemaan ahkerampi työssä. Kummastakin saa dopamiinia (näytölle ponnahtelevista ilmoituksista ja musiikista), mutta merkittävää on näiden kahden dopamiinin lähteen ero. Ovatko kummatkin yhtä hyväksi aivoille?