ALPERT ARO'S THOUGHTS

 

Nuorten monilukutaito ja sen kehittäminen digitalisoituvassa maailmassa


 Kuva: Helsingin Sanomat


"Suomessa lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt viime vuosina merkittäviä määriä. Tämä näkyy niin, että osa kykenee jo alakoulussa lukemaan sujuvasti pitkiä tekstejä ja arvioimaan verkkolähteiden luotettavuutta, kun taas osalle lukeminen tuottaa vaikeuksia vielä yläkoulussa", kertoo Opetushallitus.


TUTKIMUSTEN mukaan suomalaisten lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt, tai pikemminkin lukutaidoltaan erilaisten nuorten ääripäät ovat korostuneet.

"Puhuttaessa lukutaidon heikkenemisestä on ennen kaikkea kyse sen eriytymisestä kirjailija ja opettaja Silvia Hosseini, kirjoittaa esseessään."


Tämä tarkoittaa, että taitavat lukijat lukevat entistä paremmin, mutta heikon lukutaidon omaavien nuorten määrä on kasvanut. Suurimmalla osalla nuorista lukutaito on silti ihan hyvällä tasolla. Täysin lukutaidottomia nuoria ei sen sijaan käytännössä ole lainkaan, kuten toimittaja ja kriitikko Aleksi Salusjärvi kirjoittaa.


"Vuoden 2018 Pisa-tulosten mukaan peräti 14 prosentilla suomalaisnuorista on arjentilanteisiin riittämän lukutaito, johon todellakin pitäisi puuttua. Lukutaito on heikontunut erityisesti niissä ryhmissä, joissa huoltajilla on vain perusasteen koulutus tai ryhmissä, joissa kulttuurin arvostus on vähäistä", linjaa Opetushallitus.

Nuorten koulunkäyntivaikeudet lukemista edellyttävissä tehtävissä ovat lisääntyneet viime vuosina roimasti. Tämä vaikuttaa ei vain suomen kielen opintoihin vaan todella moneen oppiaineeseen, erityisesti reaaliaineesiin. Sanomattakin on selvää, että se vaikuttaa myös työelämässä.


Siitä huolimatta Suomi on lukutaidossa toiseksi paras OECD-maa, vaikka suomalaisnuorten luku taito onkin hieman heikentynyt vuoden 2000 Pisa-arvioinnista.


Uutismedian aktiivisella seuraamisella on selvä yhteys lukutaitoon, selviää Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tekemästä Nuorten media-arki ja lukutaito -tutkimuksesta, joka pohjaa PISA 2015 -tuloksiin. Sanomalehteä aktiivisesti lukevat 15-vuotiaat nuoret menestyivät PISA:n lukutaitokokeessa merkittävästi paremmin kuin harvemmin lehteä lukevat, joka näkyy esimerkiksi luonnontieteiden ja matematiikan osaamisessa. Parhaimmin pärjäsivät tämän kokeen mukaan nuoret, jotka lukevat säännöllisesti kaunokirjallisuutta. Tämä joukko oli melko tyttövaltainen.


"Pelkkä verkkoteksteihin keskittyminen ei riitä takaamaan monipuolista ja korkeatasoista lukutaitoa. Kaunokirjallisuuden lukemisen merkitys on keskeinen, mutta myös monipuolisella mediankäytöllä on merkitystä vahvan lukutaidon saavuttamisessa", tähdentävät projektitutkija Marjo Sirén ja yliopistotutkija Kaisa Leino Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta.


Huomion arvoista on silti se, että kun katsotaan lukutaidon keskiarvon tilastoja ikäryhmittäin, huomataan että lukutaidon keskiarvollinen taso huononee mitä vanhempiin mennään.


Nuorten ja aikuisten monilukutaito on heikentynyt samalla lailla viime vuosina. Monilukutaito tarkoittaa, että osaa tulkita sähköpostiviestin huijaukseksi ja siitä, osaako kysyä, kuka rokotevastaisen viestin kirjoittaja on. Ymmärtää proosakerronnan eri kerronnan tasoja. Ymmärtää laitteen käyttöohjeita, verotoimiston papereita, työnhakuilmoitusta tai pikavippifirman mainoksen pientä pränttiä.


Helsingin Sanomat teetti alkuvuodesta nuorten lukutaitoon ja äidinkielelliseen osaamiseen liittyen kyselyn, johon vastasi 200 opettajaa. Tulokset ovat sangen järisyttäviä. Ongelmia on niin peruslukutaidossa kuin myös luetunymmärtämisessä.


Ja kuten tietysti olettaa saattaa, kun kerran kirjojen ja muiden tekstien luku on vähentynyt viime vuosina merkittävästi, ovat sanavarastot pienentyneet nuorilla melkoisesti. Moni opettaja kertoo, että oppilaat eivät tiedä monia yksinkertaisia, perussanoja ja näin ollen opettajat joutuvat miettimään tarkkaan, mitä sanaa käyttävät kertomaan asian.


Moni vastaajista kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon, jotta voisi tehdä mitään pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä vaativaa asiaa. Monille lukeminen tuntuu vaikealta, vastenmieliseltä ja jopa mahdottomalta, kertoo eräs opettaja.


Kamalaa katseltavaa on myös monilukutaitoon ja lähdekritiikkiin liittyvät tilastot.

"Ei osata erottaa toisistaan uutista tai mainosta, niitä luetaan ihan samalla tavalla. Tekstistä ei löydetä olennaista sisältöä, kaikki on samaa puuroa. Ei osata arvioida, mikä on luotettavaa tietoa, mikä ei. Tekninen lukeminen saattaa vielä onnistua, mutta sisältö ei aukea millään tavalla", sanoo ammatillisen oppilaitoksen opettaja Espoosta.


Viime syksynä pitämässäni esitelmässä käsittelin lukemisen hyötyjä, ja yhteenvetona sanottuna niitä on enemmän kuin vaikkapa urheilemisessa. Muutamia mainitakseni sanavarasto laajenee, maailmankäsitys avartuu, empaattiset ja suvaitsevaisuus taidot kehittyvät sekä kielenkehitys -käyttö ja tulkintataidot kehittyvät.


Lukeminen, kuten mikä muukin tahansa asia vaatii harjoitusta. Opettajat sanovat, että jos vanhemmat ovat vieneet lapsia kirjastoon ja lukeneet heille jo varhaisessa iässä, näkyy se helposti oppilaista. Tämä on tietenkin hyvin loogista. Et osaa ajaa polkupyörällä, jos et ole ikänä ajanut sillä.


SUOMEN KIELEN apulaisprofessori Sari Sulkusella on ajatus, mistä ainakin osittain huono lukutaito voisi johtua. Hän kertoo, että oppisuunnitelma on niin täynnä, että koulussa ei jää aikaa lukea, jolloin lukuläksyt ja kirjat luetaan useimmiten kotona. Mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä. Lukeminen on yksi ihmisen päätyökaluista, jonka vetreyttä on ylläpidettävä. Vai onko maailma menossa siihen malliin, että ainoastaan kaikista sivistyneimmät osaavat lukea muinaisen Egyptin tapaan?


Tätä Sulkunen perustelee tekniikan kehittymisellä. Nimittäin nykyään kouluissa usein opettaja laittaa kappaleen äänitiedoton soimaan opettajan digimateriaalista - niinkin helpoksi opettajan rooli on tehty -, mikäli kappaletta ei kotona lueta.


Toinen selitys heikentyvälle lukutaidolle on äidinkielen oppituntien määrä. Nimittäin Suomessa on kansainvälisesti katsottuna käsittämättömän vähän äidinkielen viikkovuositunteja. Silti suomen kieli on yksi maailman vaikeimmista kielistä - mikä kyllä vähän sotii toisiaan vastaan.


Kolmas syy, miksi lukutaito on huonontunut niin merkittävästi, on ne kämmenlaitteet ja sylimikrot. Moni nuori seuraa näitä nuorison tuntemia pellehermanneja TikTok- ja YouTube-videopalveluissa. Nuorten suosiossa on myös sosiaalisen median palvelut Instagram ja Snapchat. Myös erinäiset videopelit ovat etenkin poikien raskaassa kulutuksessa.


Etenkin TikTok on todella ongelmallinen kapistus. Siinä käyttäjät voivat luoda lyhyitä videoita ja mikäli nämä videot ilmestyvät syötteeseen, jota voi selata alaspäin ovat ne päässeet ainakin joidenkin For You (suom. Sinulle) -sivulle, jonka algoritmi on päättänyt. Ongelmallisinta tässä on tämän syötteen koukuttavuus. Monet käyttäjät viettävät huomaamattaan paljon aikaa selaillen lyhyitä, vähän aivotoimintaa vaativia tanssi- tai katsoen joitain mieltä tyydyttäviä videoita. Olisi saanut se Trumppi vaan kieltää siellä rapakon toisella puolella TikTokin, niin sentään jokin kansalaiset ei tuhoaisi aivosolujaan.


Täytyy olla rehellisiä. Maailma digitalisoituu koko ajan enemmän ja enemmän. On hullua ajatella, kuinka nopea muutos on ollut. Asialle on vaikea tehdä mitään. Aina on ärsykkeitä tarjolla. Se on ehkä tämän hetken suurimpia ongelmia oppimisessa yleisesti. Eli vaikka nyt yksi koukuttava sosiaalisen median palvelu lakkautettaisiin, jota ei oikein voi mitenkään tehdä - rahaa liikkuu niin paljon tässä eikä se riko lakia - nousisi pinnalle jokin toinen koukuttavuus.


"Älylaitteita ei saisi syyllistää maassa, jossa keksitty Nokia ja Angry Birds. Mutta minun mielestäni yhdellekään lapselle ei saisi antaa käteen digitaalista pelilaitetta, ennen kuin hän osaa kynäotteen. Senkin jälkeen ruutuajan on syytä pysyä minimissä, jotta se ei vie tilaa tärkeämmiltä asioilta. "

-Anni Saari, keskipohjanmaalainen toimittaja


Vuonna 2020 tehdyn tutkimuksen mukaan nuoret käyttävät eniten aikaa älylaitteilla yhteydenpitoon, viihteeseen ja tiedonhakuun. Kun tätä peilataan lukemiseen, huomataan, että ne ovat pohjimmiltaan samankaltaisia. Kirja on viihdyttää kuin myös opettaa. Parhaassa tapauksessa molempia.


Asiaa auttaisi myös, että mikäli nuoret pyörivät netissä niin paljon (keskimääräinen ruutuaika puhelimella on huimat kuusi tuntia päivässä, josta noin 60 % on sosiaalisessa mediassa vietettyä aikaa), he törmäisivät enemmän kirjallisuuteen liittyvään sisältöön, esimerkiksi vaikuttajien ja julkisuuden henkilöiden - heidän esikuviensa kautta. Se, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan lukemiseen ja kirjallisuuteen vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten lukuintoon ja sitä kautta osaamiseen.


Yhteenvetona voisi sanoa, että mielenkiintoisemmat asiat syövät aikaa nuorilta. Vai onko se Suomen peruskoulu niin raskas, että ei vain jaksa koulun ohella mitään "raskasta"? Niin raskas, että masennus ja loppuunpalaminen iskee kolmannekselle - ainakin trendin muodossa. Mutta ei sitä voi siltikään kiistää, etteikö mielenterveydelliset ongelmat ole lisääntyneet nuorten keskuudessa.


On ratkaisevaa, että oppilailla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia tekstejä he saavat koulussa luettavakseen, kuten Lukukeskus kirjoittaa artikkelissaan.


MITÄ ASIALLE sitten voisi tehdä? Sepä se - vähän vaikea tehdä mitään. Joka tapauksessa lukutaidon kehittämiseksi suurta määrää hankkeita on kokeiltu. Yksi uusimmista on Opetushallituksen lukuliikkeen koordinoima kansallinen lukutaitostrategia, joka on nyt lausuntokierroksella.


Syy lukemattomuudelle ei ole ajan puuttuminen tai kiire. Pidinkin tästä aiheesta aikoinaan esitelmän. Pääpointtina siinä oli, että aina löytyy vähintään muutama kymmenminuutti lukemiselle. Tämä pätee jokaiseen. Jos on aikaa selata aivottomasti julkkisten Instagram-postauksia tai katsoa suoratoistopalvelun tarjontaa, on aikaa myös lukemiseen. Vaikka äsken mainittuja ei harjoittaisi, saa aikaa aina vaikka ruokatunnilta tai bussissa istuessa. Aina irtoaisi aikaa, jos vain antaisi irrota.


Iikka Taavitsainen kirjoittaa kolumnissaan, että nykyään mukiinmenevä tekosyy on, että kotoa ei löydy kirjoja tai kirjahyllyä. Tätä en ollut aiemmin kuullut, mutta kyllähän jokainen tietää, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet lainata kirjoja tai ostaa niitä halvalla kaikkialla. Meillä on verorahoilla rahoitettu kirjastojärjestelmä, joiden antimista jokaiselle löytyy jotakin.


Jotta nuoret alkaisivat lukemaan, olisi sen tunnuttava mukavalta eikä pakkopullalta. Koulu voisi järjestää aikaa, jotta voitaisiin myös keskustella rennosti kirjasta vapaalla sanalla. Tämä voisi parantaa nuorten suhtautumista lukemiseen. Toisaalta suurinta osaa tuskin kiinnostaisi paskaakaan tämä tällainen. Ainakin aluksi suurimman kohdalla olisi näin.


Nykyään monet kirjoitukset tuppaavat olemaan kovin lyhyitä, ehkä silmäiltäviä. Se onkin osa ongelmaa. Pidemmät tekstit tuntuvat liian vaivalloisilta. Siksi olisikin tärkeää ruokkia tekstien koon kasvamista, kun nuori saa edellisen luettua. Käytännössä nostettaisiin vaikeustasoa ajan varrella koko ajan. Eli sopivaa luettavaa kullekin.


TÄRKEÄÄ ON lukutaitoa tutkineen professori Marja-Kristiina Lerkkasen mukaan yhteenkuuluvuuden tunne luokassa; se, miten opettaja onnistuu luomaan lukijoiden yhteisön, johon lapset ja nuoret haluavat kuulua.


Osa opettajista on innokkaita edistämään asiaa ja osa taas vähän vähemmän innokkaita. Osa opettajista ajattelee asian olevan käytännössä heidän palansa kakkua hoitaa asiaa ja osa sysää syyt vain kotitalouteen. Merkittävässä osassa koti tietysti onkin. Sieltä kaikki mallit kumpuavat.


Sen lisäksi nuorille olisi hyvä omalla tavallaan "opettaa", kuinka lukea esimerkiksi kirjaa miellyttävästi. Varaisi lukemisella aikaa, jolloin on hyvässä vireessä. Lukisi rauhassa ja hiljaisuudessa. Kaikki tällainen vaikuttaa siihen, miten nuori suhtautuu lukemiseen.


16. MARRASKUUTA 2021 julkaistun kansallisen lukutaitostrategian tavoitteena on pyrkiä tukemaan kaikenikäisten suomalaisten lukutaidon kehittymistä ja kaventamaan osaamiseroja. Strategian kunnianhimoinen tavoite on tehdä Suomesta maailman monilukutaitoisin maa vuoteen 2030 mennessä.


Strategiassa pyritään liittämään toimijat kuten neuvolat, päiväkodit, koulut, nuorisopalvelut, kirjastot sekä satoja muita toimimaan lukutaidon edistämisen hyväksi. Koulujen on tarkoitus toimia enemmän yhteen kirjastojen kanssa. Lukutaitotyöstä saadaan entistä tehokkaampaa ja vaikuttavampaa, kun toimijoiden keskinäinen yhteistyö ja tiedon jakaminen lisääntyy, kuten opetushallitus kertoo.


Kansallisessa lukutaitostrategiassa lainsäädäntö ja muut velvoittavat viranomaisohjeistukset tukevat kaikkea Suomessa tehtävää lukutaitotyötä, eli sen tarkoitus on luoda pohja toimivalle lukutaitotyölle. Lisäksi kolmantena suuntaviivana on pyrkimys tarjota kaikenikäisille lukijoille mahdollisuus innostua erilaisista teksteistä ja lukemisesta kouluissa ja kirjastoissa.


Tätä hanketta tukevat muun muassa hallituksen myöntämät avustukset varhaiskasvatukseen ja kouluille. Tarkoitus on ottaa lukeminen enemmän puheeksi neuvoloissa ja lisätä tietoisuutta kirjallisuudessa jo sieltä neuvolaikäisestä.

Tästä kertoi opetusministeri Li Anderson Nuorten Parlamentin kyselytunnilla, kun eräs yhdeksäsluokkalainen aiheesta esitti kysymyksen.


Tampereen yliopiston äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Pirjo Kulju sanoo, että nuoria tulisi innostaa lukemaan heitä kiinnostavien tekstien avulla. [Eli jääkiekon pelaajille esimerkiksi oppaita tai huippupelaajien elämänkertoja.]


"Myös kielellisesti taitavat oppilaat tulisi ottaa huomioon. Heille pitäisi tarjota haastetta ja mahdollistaa lukeminen oman taitotason ylärajoilla", Kulju toteaa.


Varmasti toimiva ratkaisu olisi siirtää kirjasto sinne, missä sinä olet, jos sinä et mene kirjaston luokse. Tammelan kunta, oma kotikuntani, tekikin juuri näin. Mikäli sinulla on asiaa kunnantalolle, tavallaan vahingossa päädytkin kirjastoon ainakin piipahtamaan tai läpikulkemaan, sillä kirjasto on kunnantalon yhteydessä. Tämä oli melko nerokas ratkaisu, mikäli tätä on mietitty kunnan isojen kihojen pöydässä.


HALUAN nostaa vielä esille itse seitsemännesluokkalaisena havaitsemani asian. Nimittäin, jos lukijana olen yrittänyt tarjota hyviä lukuvinkkiä vapaavalintaiseen kirjaan, niin aina kun kysyt, mikä sinua kiinnostaisi, niin vastaus on joko ei mikään tai en tiiä. Toisaalta vaikka miten suosittelisit mitä tahansa kirjaa, moni valitsee ensimmäisenä käteen tulevan kirjan, koska näkee kaikki samanlaisina.


Pidinkin itse asiassa tässä taannoin esitelmän mielestäni hyvistä kirjavaihtoehdoista. Siitä pidettiin, mutta ymmärtääkseni siksi, että se vei kokonaisen oppitunnin, jolloin opiskelu ja rasittavien tehtävien teko jäi pois. Valitsin tähän esitelmään esimerkiksi Hätäjussit-kategorian "nopeita luettavia", jotka eivät silti ole välttämättä lyhyitä. Ajattelen, että uusi lukija voisi saada intoa ja eräänlaista itseensä luottoa lukemiseen, kun huomaisi lukevansa yllättävän paljon. Nämä kirjat olivatkin siis helppolukuisia ja nopeatempoisesti rakennettuja, jolloin vaikka sivuja olisi useampi sata, vaikuttaisi se lyhyemmältä, koska kappaleet olivat lyhyitä.


Näiden lisäksi tarjosin muutamia hyviä äänikirjoja. Äänikirjat ovat viimeisen viiden vuoden aikana nousseet räjähdysmäiseen suosioon. Tosin ei nuorten keskuudessa niinkään. Silti olen havainnut, että jos on pakko lukea, kuunnellaan mieluummin äänikirjaversio. Nuorille tämä on oletettavasti helpompi vaihtoehto. Näin he ainakin ajattelevat.


Tarjosinhan muutaman sellaisen kirjan, joiden tarina on tuttu esimerkiksi elokuvan tai tv-sarjan kautta. Saivathan ne yllättyneitä ilmeitä. Ei osattu olettaa, että oma suosikkisarja perustuu kirjaan tai kirjassarjaan. Tutut tarinat voivat houkutella myös kirjamuodossa.


Kirjaa tarjotessa on mielestäni huono markkinoida kirjaa sillä, että se on lyhyt, hauska ja sisältää nuorille omaisia piirteitä, kuten puhekielisyyttä, kiroilua tms. Se ei vain tehoa nuorisoon tai ainakin lukiessaan nuoret sen tajuavat.


Aikaisemmin oli jo puhetta siitä, että kirjan pitää olla mieluinen nuorelle, niin sen pitää oikeasti olla hyvä. Huonoa vaikutelmaa lukemisesta, jonka koulu voi antaa, on vaikea muuttaa.


Viime vuosina lukihäiriöt ovat lisääntyneet melkoisesti. Tai ainakin taas väitetysti. Omat teoriani asiasta ovat seuraavanlaisia.

  • Se on nouseva trendi, eli kun kaverilla on lukihäiriö, niin tietysti itselläkin on, eikö?
  • Keksitään syitä, jolla selittää omaa huonoa, vaivalloista lukemista, joka todellisuudessa johtuu siitä, että et vain kehittänyt taitoasi. Sama asia kuin sanoisi, että kitara on epävireessä, kun itse ei vain osaa ottaa oikeita otteita oikeaan aikaan, tai että pasuunaan on mennyt jotakin roskaa, kun et saakaan ulos hienoja ääniä.
  • Siitä on vain alettu puhumaan enemmän - on avauduttu enemmän ongelmista; on ollut aikaa miettiä, mikä itsessä on vikana.


"Ihmisen itseymmärrys ja ajattelu koostuvat sanoista. Sanat vaikuttavat siihen, miten paljon ymmärrämme itseämme ja muita. Pienet lapset hermostuvat helposti, koska he eivät osaa puhua ja näin tuoda omia tarpeitaan esille. Sama kaksivuotiaan pimahtaminen voi tapahtua 30-vuotiaalla, joka ei osaa lukea. Jos kykenee tekemään itsensä ymmärrettäväksi, hallitsee myös helpommin yllättävät tilanteet ja pystyy ratkaisemaan ne."


                                                                              -Aleksi Salusjärvi


Haluan nostaa esille vielä tilastollisia eroja poikien ja tyttöjen lukemisessa, jotka ovat OECD-maiden isoimpia eroja. Tilastollisesti tytöt rokkaavat lähes joka tasolla lukutaidosta ja lukemisesta puhuttaessa. Tytöt lukevat muutamaa lajityyppiä lukuun ottamatta (kuten sota- ja politiikkakirjallisuutta) enemmän kirjoja kuin pojat. Yli kaksikolmasosaa pojista lukee vain, jos on pakko. Loput taitavat ollakin suurimmalta osin niitä, ketkä eivät lue, vaikka olisi pakko.


Tälle ei taida löytyä ratkaisua. Sen sijaan suhtautuminen asiaan voisi olla parempi opettajien kuten myös muidenkin kohdalla. Erityisesti tulisi päästä eroon poikia syrjivistä asenteista koulumaailmassa, jossa heidän odotetaan menestyvän tyttöjä huonommin, ja kannustaa poikia lukemaan ja löytämään itseään kiinnostavia aiheita, joita lukea.


ASIA ON HYVIN VAIKEA RATKAISTA. Mikään yksittäinen toimi ei käännä lukutaidon kehittymistä päinvastaiseen suuntaan. Mutta uskon, että jokainen voisi edesauttaa jollain tavalla lukutaidon kehitystä. Voi myös olla, että lukutaidon tällä hetkellä huonolta tuntuva suunta on tullut jäädäkseen. Mikäli tämä jatkuu vielä pitkään, ollaan ongelmissa. Vai ollaanko? Maailma on mukautuvainen. Se voi muuttua juuri siihen, että ihmiset eivät lue, koska heidän ei tarvitse. Se tuntuu tosin nyt melko uskomattomalta, eikä todellakaan hyvällä.

Pitääkö olla huolissaan? - Kyllä pitää!






LÄHTEET: