Inhimillisyys erottaa meidät roboteista



Meidän ihmisten luontaisiin perustarpeisiin lukeutuu nähdyksi ja kuulluksi tuleminen sekä kuuluminen johonkin joukkoon. Sosiaaliset suhteet ovat hyvinvoinnin ja mielenterveyden peruspilareita. Jos ihminen ei tunne yhteenkuuluvuutta tai sosiaalinen kanssakäyminen on hyvin vähäistä, voi helposti tuntea itsensä yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi.

        Puhuja, futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölönen pitää ihmissuhde- ja sosiaalisuustaitoja merkittävimpinä tulevaisuuden taitoina. Pölönen puhuu paljon tulevaisuustaidoista luennoillaan ja kirjassaan Future Skills, jossa käsitellään tulevaisuuden taitojen lisäksi tulevaisuuden lukujärjestystä. Pölösen mielestä sosiaalisuustaitoja pitäisi opettaa koulussa eikä vain keskittyä perinteisiin oppiaineisiin.

        

Vuorovaikutus ja tunnetaitoja tulisi harjoitella jo esikoulussa. Pölösen tulevaisuuden lukujärjestyksen mukaisesti peruskoulussa voitaisiinkin opettaa sosiaalisia taitoja ja muita tärkeitä elämäntaitoja ainakin jossain määrin. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, koska ne luovat perustaa koko elämälle ja sille millainen ihminen on. Esimerkiksi kuinka hyvin ihminen ottaa muut huomioon ja miten hän näkee ja tuntee itsensä.


Tulevaisuuden taitojen lisäksi Pölönen puhuu paljon siitä, voiko tietokone ja tekoäly korvata ihmisen. Voisimmeko jopa kehittää niin älykkään tekoälyn, että jäämme sen alistamaksi ja syrjäyttämäksi? Entä jos emme olisikaan enää älykkäin laji? Ja mitä sitten tapahtuisi? Koituisiko superälykäs tekoäly meidän viimeiseksi keksinnöksemme? 

       Vaikka tämä uhkakuva tekoälystä vielä tuntuukin kaukaiselta scifiltä, ovat tietokoneet kuitenkin nopeaa vauhtia korvanneet joissakin työtehtävissä ihmisten työt. Nykyään on niin helppo tilata netistä vaatteet ja ruoka kotiovelle ilman, että meidän tarvitsee olla missään kontaktissa kenenkään kanssa. Koronapandemia vauhditti tätä muutosta kohti robotisaatiota ja ihmiskontaktien vähentämistä.

Maailma muuttuu, ja samalla empatiakyky ihmisissä vähenee. Empatia- ja myötätuntotaitoja pitää harjoitella ja ylläpitää, jotta ne säilyvät meissä robotisaation ja digitalisaation keskellä. 

        Sillä inhimillisyys on se asia, joka erottaa ihmiset roboteista. Ei roboteilla ole tunteita; ja koska niillä ei ole tunteita, ne eivät pysty empaattisuuteen. Elämä olisi huomattavasti raskaampaa, jos kenellekään ei voisi puhua tai jos kuuntelija olisi ilmeetön, mekaaninen, eri sähkökomponenteista koostuva metallikasa. Jos tunnemaailmamme ja empatiakykymme alkaa muistuttaa robotteja, puhummeko kohta vain roboteille vai puhummeko kenellekään?

        Robotit ja tekoäly yleistyvät ja kehittyvät vääjäämättä, halusimmepa sitä tai emme. Mikään metallikasa ei kuitenkaan voita aitoja ihmisiä, jotka arvostavat ja välittävät toisistaan. Niinpä aionkin pitää hauskaa tulevana viikonloppuna loistokkaiden kavereideni kanssa. Inhimillisesti, totta kai 😉